Monen pöytäjääkiekkoviikonloppu käynnistyi jo perjantain
puolella, kun entisellä Ismo L:n ja nykyisellä Vesan kämpällä Helsingissä
oli tarkoitus ottaa pientä lämmittelyä. Pesälä vietti perjantaipäivän VR:n
hellässä huomassa ja saapui iltasella Vesan asunnolle, samoihin aikoihin Vaurion
kanssa. Mechelininkadun varressa vastassa olikin Vesa itse, pukeutuneena
urheilupaitaan, shortseihin ja asukokonaisuutta täydentäviin polvipituisiin
kumisaappaisiin. Hieman ex tempore –henkeen myös Ahti tuli treeneihin mukaan
myöhäisillasta ja oli myöskin nukkumapaikkaa vailla Vesan jo tiheään
miehitetystä asunnosta.
Uuden sensaatiohakuisen pelinauhan ja useimmille tutun
mallasjuoman merkeissä käynnistyi myös järjestyksessään ensimmäinen
Spjalerancen harjoitusturnaus, Spjalluralli #1. Turnaus saatiin käyntiin vasta
puolenyön lähestyessä Vesan, Tuhon ja Pesäpojan nautittua jo huomattavia määriä
mainittua urheilujuomaa. Tämän turnauksen ehdoton onnistuja oli tietenkin
Pesälä, joka kahmi runkosarjasta kaikki saatavilla olevat pistemenetykset
vastustamattomasti tililleen. Sarjan kruunasi Enkelitukan nenän edestä viety
pronssi jatkoajan hallitulla jalkakoneella etunurkkaan. Finaalin puolella Ahti
rymisteli voiton Vesasta. Kämpän lattia vuorattiin patjoilla ja
jokaiselle löytyi kohtalainen leposija ilman mainittavaa lusikointia. En ota kantaa
siihen, kuinka moni paikallaolijoista jäi kuitenkin kaipaamaan seurakaverin
miehistä syliä yön pimeinä tunteina.
Seuraavana päivänä oli vuorossa toisenlainen spjalluralli,
kun Mylläri saapui täsmälliseen tapaansa hakemaan pelaajat autonsa kyytiin.
Ajomatka Turkuun sujui rauhallisissa merkeissä ja pian saapumisen jälkeen
alkusarjat olivat valmiit alkamaan. Molemmissa alkusarjoissa oli rajan seudussa
tiukkaa, mutta suurilta yllätyksiltä vältyttiin. Santala väänsi uransa parhaan
alkusarjan ollen B-lohkon viides sarjalla 9-3-3. Toisessa lohkossa Kantolan
peli nikotteli kuluneen kauden tapaisesti ja divari kutsui.
Spjalerancen pojista A-lohkossa viivan paremmalle puolelle
sijoittuivat Temppu(3.), Vesa(4.), Tuho(6.) ja Mylläri(8.) Jannen, Pasin
ja Vesa K:n pudotessa divarin puolelle. Myllärin putoaminen oli
huomattavan lähellä, kun sijalla 9. ahdisteleva Herkku oli vain kahden
pisteen päässä. Keskinäisessa ottelussa ei maaleja nähty, joten yksikin Janin ”juoksukebab”
olisi voinut tehdä ratkaisevaa hallaa Myllykynkään turnaukselle. B-lohkon
puolella Ahti ja Otto ottivat jatkopaikat sijoilta 2. ja 3. Nämä hyvästä ja
huonosta puolustuksestaan tunnetut herrat päästivät tällä kertaa sarjassa
vähiten maaleja.
Finaalisarjassa Ahti oli ylitse muiden ja vei ykkössijan.
Enkelitukka Tuho löysi jatkosarjaan älyttömän vireen ja oli pitkään kiinni
jopa finaalisarjan kakkossijassa. Tuho lopulta neljäs. Temppu oli myös
hyvällä liekillä liikenteessä ja oli kolmas, Mylläri lunasti vitossijan varmoin
ottein. Sen sijaan pleijariviivan lannistavalle puolelle jäivät Otto (10.) ja
Vesa(12.)
Tilanne maajoukkuepaikkojen suhteen oli jo tässä vaiheessa riittävän
mielenkiintoinen ja kaiken kukkuraksi turnauksessa päätettiin pelata vielä
pudotuspelit. Ahti voitti Pelkosen isommitta vaivoitta suoraan neljässä. Santun
ja Olli Jannelan välillä nähtiin tiukkoja ja vähämaalisia pelejä ja näkökulmasta
riippuen keskinkertaisia pudotuksia. Neljännessä ottelussa avustava spjaletuomari Vesa pudotti aloitukset. Jännittävien vaiheiden jälkeen voittajasta ei
kuitenkaan ollut epäselvyyttä Santun vääntäessä kaikki neljä ottelua nimiinsä.
Temppu sai vastaansa tehojuniori Kevinin. Teemu löi jo otteluvoitot
3-0 tauluun, kun Kevin osoitti olevansa toistaiseksi pieni mutta sitäkin
pippurisempi suupala. Kevin aloitti nousunsa vahvasti voittaen kaksi seuraavaa
kohtaamista, mutta kuudennessa Teemu löi homman poikki lukemin 5-2. Spjalepari
Myllärin ja Tuhon kamppailu oli jo ennakkoon mielenkiintoinen.
Ensimmäisen ottelun voitti Mylläri ja seuraavan käänsi vihkoonsa Rautio
jatkoajalla. Jatkoaikamaali oli taidokas ja nopea osoitus Raution
ylivoimaisesta pelisilmästä ja tekniikasta, kun Enkelipoika runttasi vapaana
pomppineen kiekon Myllärin vahdin selän taa. Kolmannessa Mylläri oli parempi
maalein 5-2 ja kaksi seuraavaa ja viimeistä ottelua olivat molemmat
Myllärin jatkoaikavoittoja. Mikan peruskikka oli myös jatkoajalla murhaavan
tarkka ja likimain mahdoton ottaa täysin kiinni. Rautio tyrmistyi sarjan aikana
Myllärin sentteripuolustuksesta ja kertoi tämän olleen tärkeä syy Mikan
voittoon, muuta kuin täysin onnistunutta sentteriä Mika ei mukisematta imaise.
Välierissä Santun puolustus teki Ahdille ongelmia. Yhden
otteluista voitti Ahti lukemin 1-0 ja Santtu vastaavasti voitti yhden samoin
lukemin. Toisaalta Ahdilla oli sitäkin vähemmän vaikeuksia puolustaa ja Santun
maalisaldo sarjan aikana jäi kolmeen. Sarja Ahdille 4-1 ja Spjalen
kolmoisvoitto tässä vaiheessa selviö. Teemun ja Myllärin välieräkamppailu oli
tuima ja tasainen. Teemu viskoi väsymättä kapulaa myllynrattaaseen ja sarja eteni aina siihen kuuluisaan seiskan jatkoaikaan saakka.
Tässä tilanteessa on harvoin nähty yhtä omintakeista ratkaisua. Myllärin
peruskikka upposi totuttuun tapaan Teemun verkkoon ja Mika katsoi pelin olevan
sillä selvä. Myllärin kannalta ikävästi häneltä jäi kuitenkin huomaamatta,
että kiekko ei jäänyt maaliin. Mikan kädet eivät olleet enää tikkujen
tuntumassakaan kun Teemu sujautti kiekon erehtymättömästi maalivahdilla
sentterilleen ja runttasi kiekon reppuun. Finaalipaikka Teemulle mitä
mielenkiintoisimmalla tavalla. Myllärin sanoin, tuollainen ratkaisu on aina
ikimuistoisempi kuin yksi tylsä hävitty finaali Ahtia vastaan. Tämän suhteen
finaalissa ei yllätystä nähty, vaan Ahti vei turnausvoiton otteluin 4-1. Teemu
oli voitto-ottelussaan kuitenkin reilusti parempi maalein 6-2 osoituksena
nuoren miehen kyvyistä laittaa kuka tahansa aika ajoin julmille numeroille.
Pesän paluumatka sai iloisen yllätyksen, kun seuraavana
aamuna tapahtui tuoreesta elokuvatettaritarjonnastakin tuttu ”odottamaton matka”
Lapin läänin puolelle. Junan saapuessa Ouluun Otto piti herätyskellon
vaivaannuttavaa pirinää täysin toisarvoisena ja pojan raottaessa silmiään juna
jo hiljalleen lipui Oulun juna-asemalta poispäin kohti uusia seikkailuja.
Ylimääräinen mutka Rovaniemen kautta täydensi Tour Le Finlandin ja
monivivahteisen kisareissun.
Maajoukkuepaikkojen suhteen tilanne tämän mylläkän jälkeen
on se, mitä jo vähän osattiin ennakkoon haistella: mitään ei ratkennut ja
tilanne on erittäin auki. Tilastollisen analytiikan kunniadosentti Stibe on
tehnyt vakuuttavaa spekulaatiotyötä. Sijat 7-13 ovat tässä vaiheessa auki ja
1-6 ovat varmistaneet kisapaikkansa. Tässä turnauksessa asetelmiaan selvästi
paransivat Tuho ja Kevin, kun Magnusin, Eräjorman, Vesan ja Pesän tilanne tästä hieman hankaloitui. Monien potentiaalisten maajoukkuepelaajien
jäädessä pudotuspelien ulkopuolelle vaadittava minimipistemäärä kuitenkin
laskee vääjäämättä, Toivosen arvion mukaan 262 pistettä voi jo riittää
kisapassiin. Viimeisessä turnauksessa moni kaipaisi kunnon onnistumista ja
vielä useampi vähintään hyvää sijoitusta, mikä tekee päätösturnauksesta
todellisen trillerin, johon kaikki viivaa hivuttelevat tulevat taatusti
valmistautuneena ja hurjalla latauksella. Samassa yhteydessä pelataan
joukkue-SM:t, jotka tietysti ovat uunituoreelle seurallemme viikonlopun toinen
näytön paikka ja odotettu debyytti. Naantalissa olisi tiedossa
sellaista kutkutusta ja legendaa, että se saanee jopa Vesan kumpparit
pyörimään jaloissa.
Spjalerancen sijoitukset Turun rankingkisassa:
1. Ahti
2. Temppu
3. Mylläri
6. Tuho
10. Otto
12. Vesa
21. Pasi
22. Janne
22. Janne
24. Vesa K
-Pesä