Spjaleranssin maailmanvalloitus alkoi kolmen miehen voimin.
Päästyäni Helsinki-Vantaan lentokentän turvatarkastuksesta läpi, löysin Oton ja
Vesan kärsimättömän tuopinhimoisen näköisinä odottelemassa allekirjoittanutta.
The Oak Barrelin ja vehnäoluiden siivittäminä kolme muskettisoturia aloittivat
matkansa kohti Akseellssenin kotimaata.
Ei kahta ilman kolmatta, eikä kolmea ilman neljättä!
Spjaleranssin miehekkyyden ja testosteronin vastapainoksi haimme seuraamme
Kööpenhaminan Christianstorvilla kekkuloineen PÖLYn ikioman Netan!
Herrasmiesmäisyydestäänkin tunnetut spjale-pojat olivat jalomielisesti
tarjoutuneet majoittamaan tämän viattoman neidon kattonsa alle. Illuusiot
viattomuudesta toki karisivat pois heti koomisen päihtyneen Netan löydyttyä
torilta, mutta siitä huolimatta olimme edelleen valmiita, joskin hieman
varautuneita, yhteismajoitukseen.
Kööpenhaminasta on muuten helkutin näppärä kulkea Malmöön, junalippu oli
kohtuuhintainen ja matka kesti tuskin puolta tuntia pidempään Köpiksen
päärautatieasemalta – lentokentältä vielä vähemmän.
Tanska jäi taakse ja taas totesin olevani tuossa mellanölin,
snuussin ja pöytäjääkiekon luvatussa maassa. Netan huikean
ennakkovalmistautumisen, tarkkaavaisuuden ja muistilappusen avulla osasimme
jäädä hostelliamme lähimmälle junapysäkille. Piilotellessamme turistin
kasvojamme ison Malmön kartan takana, joku paikallisista osasi kuitenkin nähdä
lävitsemme ja tarjoutui viittomaan tietä hostelliimme. Pojat olivat kuitenkin
tilanteen tasalla ja ivahuutojen ja naurun saattelemana kyseinen kohtelias
ruotsalaiskikkamies luikki pois paikalta häntä koipien välissä. Meille ei
viittoilla!
Toinen päivä alkoi odottavissa tunnelmissa kävellessämme
Malmön puistojen läpi pelipaikalle, joka löytyikin vaivatta. Turnauksen tämänvuotiset järjestäjät olivat
vasta muutaman kuukauden pelanneet Karl Jönsson sekä Martin Lundén ja mainion
turnauksen he järjestivätkin. Avajaisvideona nähtiin koko salia naurattanut
Hazzan Östermanovichin huikea filmi!
Pelipaikalla oli muutenkin perusasiat kunnossa, kiekkoja oli
riittävästi, pelipaikan yhteydessä oli kahvila josta oli mahdollista ostaa
virvokkeita ja ruokaa, pelipaikalla lounastarjoilu sekä banketti. Paikka
itsessään oli jonkinlainen kuntoilukeskus, jossa näkyi ihmisiä käymässä salilla
ja pelaamassa eri (marginaali)lajeja.
Ilokseni huomasin,
että Malmössä oli yritetty tehdä vasemman laidan urille jotain. Vasemman laidan
alle oli sijoitettu taiteltuja lappuja, mutta ainakaan omasta mielestäni ne
eivät olleet parhaita mahdollisia ratkaisuja. Itse joka peliin vaihdoin omat
lappuset tilalle. Maalihärpäkkeitä ei tässä turnauksessa nähty. Pelit oli kiinnitetty pöytiin laittamalla
jalat kiinni puupalikoihin jotka olivat kiinnitettyinä pöytiin sinitarralla.
Mainitsemisen arvoisena ehdottomasti myös uusi tyylikäs STIGA-laatikko!
Otto, minä ja Netta päädyttiin kaikki kolme samaan alkulohkoon, kuinkas
muutenkaan ja mikäs sen hauskempaa!
Vesakin päätyi mukavaan lohkoon, jossa muita suomalaispelaajia olivat
Sainio, Moisa ja Jouko Pelkonen. Oma alkusarjani sujui vaisusti, vaikka
sentterit olivatkin paremmassa kunnossa kuin mitä ne SM-kisoissa olivat, ja
muutenkin varmistin paikkani jatkoon melko aikaisin. Seuraavaan sarjaan jatkoon
menevät pisteet ovat koituneet päänvaivaksi itselleni aiemminkin, vain 9
pistettä mukaan seuraavaan sarjaan. Vesa ja Otto sen sijaanrohmusivat huomattavasti enemmän
pojoja matkaan kummatkin alkusarjan viidenneltä sijalta! Vesa ei kuitenkaan
ollut täysin vakuuttunut omasta pelistään alkusarjassa, mutta 11 pistettä on
kuitenkin hyvä alkupääoma finaalisarjaa ajatellen. Pesän hyvät 13 pinnaa
vahvistivat entisestään toiveita tavoitellusta toisesta peräkkäisestä BIG6 play
off-paikasta. Netan suvereeni 5-1 voitto
ja Levdanskyn luovutus minuutti ennen loppusummerin sointia toivat pisteen
turvin kolmosdivaripaikan, jota viisi muuta tavoitellutta jäivät viivan
alapuolelle.
Finaalisarjassa Vesa ja minä jäimme auttamatta joitain
pisteitä pleijariviivan taakse, kun ei niin ei. Kovimmaksi Spjalerancen
edustajaksi Swedish Mastersissa osoittautui Pesä-Otto! Omien sanojensa mukaan
pelkän sentterin varassa finaalisarjaa tahkonut Otto keräsi alkusarjan pisteet
mukaanlukien 23:sta ottelusta yhteensä 27 pistettä, joka oli juuri riittävästi
nostaakseen Oton finaalisarjan kahdeksannelle sijalle, ohi viivalla
kärkkyneiden Jimmy Mårdellin ja viime aikoina vakuuttavasti pelanneen juniorin,
Kevin Erikssonin. Hetken aikaa näytti siltä, että Otolle olisi ollut tulossa
vastaan toisessa lohkossa voittoja kyntänyt Santtu, mutta viimeisen kierroksen
otteluiden päivitettyä selvää oli, että vastaan tulisi Peter Östlund. 16:n parhaan joukossa siis kolme suomalaista:
Östlund – Pesälä, Galuzo – Pelkonen ja Sainio – Dryak.
Tällä kertaa ei kuitenkaan päästy torille juhlimaan, Santtu
tippui voitoin 2-4, Jan 1-4 ja Otto 0-4. Otto kertoi sentterien hyytymisen
olevan suurimpana syynä tappioon, Östlundin maailmanluokan puolustuksen lisäksi
luonnollisesti. Sarjan päätteeksi Otto ja Peter jäivät vielä hetkeksi
kyselemään toisiltaan sarjan aikana esiintyneitä kikkaa jos paria.
Pudotuspelien seuraamista jatkettiin sen jälkeen vain sivusilmällä, varsinkin
Spjaleranssien huomiot kiinnittyivät pelipaikan ravintolasta löytyvään
alkoholitarjoiluun. Ottoa lainatakseni:
”< isosaapas> hauska banketti ja
kisapaikalta sai kaljaa uskomaton +++++”
Turnauksen päätteeksi nähtiin varmasti pöytäjääkiekon World Tourin historian nopein finaali; neljä ottelua alle kymmeneen minuuttiin. Vesan kanssa ihmeteltiin, että mitä siellä oikein venkslataan sen pelinauhan kanssa ees taas, kunnes tajusimme Hvizdin tosiaan luovuttaneen neljä ottelua aivan alkutekijöihinsä! Ilmeisesti poika ei ollut suunnitellut olevansa loppuun asti, kun oli kerta niin kiire lennolle...
Kun parhaat oli saatu palkittua, oli aika siirtyä banketin
puolelle, joka oli järjestetty pelipaikalta löytyvään ravintolaan. Tarjolla oli
kerrassaan huikeita ruokia ja herkkuja ja aiemmin jopa hieman suolaisen
hintaiselta tuntunut banketti sai koko nälkäisen joukon sataprosenttisen
tyytyväiseksi. Storchakilkin meinasi jo tulla suru puseroon kun leipä loppui,
kunnes sitä kannettiin korikaupalla lisää paikalle! Ilta jatkui joidenkin
ruotsalaisten, venäläisten ja viihdyttävässä nousussa olleen Ukrainan Yehven
Levdanskyn parissa hotellin baariin, joka olikin menossa hetken päästä kiinni.
Suunniteltuamme tovin päätimme lähteä parilla taksilla keskustaan johonkin
Lundénin suosittelemaan baariin, mutta päästyämme sinne asti avautui eteemme näkymä kymmenien metrien
jonosta paikalliseen yökerhoon. Pikaisen palaverin jälkeen minä, Otto, Netta ja
Vesa olimme sitä mieltä, että väsyneitä ollaan päivän jäljiltä kaikki ja
eiköhän tämä seikkailu ala olla pikku hiljaa päätöksessään.
Kaikki selvisivät ainakin päällisin puolin ehjin nahoin
kukin koteihinsa seuraavan päivän ja illan aikana. Pian olisi edessä Pieksämäen
rankingturnaus ja maajoukkuepaikoista käy kova kuhina. Toivottavasti
seuraavassakin turnauksessa nähdään kattava Spjaleranssimiehitys!
Spjalerancen sijoitukset Swedish Masters 2013:ssa:
1.
(15.) Otto
2.
(23.) Juho
3.
(29.) Vesa
PS. Kuvia tulee vielä myöhemmin!
Auf Wiedersehen!
-Tuho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti