Kukkuu Kupittaa

Turnauskalenteri sen kertoi; kauden kuudes rankingturnaus - maajoukkueen muodostumisen kannalta jännittävä sellainen – tultaisiin pelaamaan Turun Kupittaalla 6.4.2013. Spjalerancen riveistä matkatossulle antoivat myöten Ahti, Mylläri, Housu, Rautio, Janne, Pasi, Temppu, Vesa K ja Pesä.

Monen pöytäjääkiekkoviikonloppu käynnistyi jo perjantain puolella, kun entisellä Ismo L:n ja nykyisellä Vesan kämpällä Helsingissä oli tarkoitus ottaa pientä lämmittelyä. Pesälä vietti perjantaipäivän VR:n hellässä huomassa ja saapui iltasella Vesan asunnolle, samoihin aikoihin Vaurion kanssa. Mechelininkadun varressa vastassa olikin Vesa itse, pukeutuneena urheilupaitaan, shortseihin ja asukokonaisuutta täydentäviin polvipituisiin kumisaappaisiin. Hieman ex tempore –henkeen myös Ahti tuli treeneihin mukaan myöhäisillasta ja oli myöskin nukkumapaikkaa vailla Vesan jo tiheään miehitetystä asunnosta.

Uuden sensaatiohakuisen pelinauhan ja useimmille tutun mallasjuoman merkeissä käynnistyi myös järjestyksessään ensimmäinen Spjalerancen harjoitusturnaus, Spjalluralli #1. Turnaus saatiin käyntiin vasta puolenyön lähestyessä Vesan, Tuhon ja Pesäpojan nautittua jo huomattavia määriä mainittua urheilujuomaa. Tämän turnauksen ehdoton onnistuja oli tietenkin Pesälä, joka kahmi runkosarjasta kaikki saatavilla olevat pistemenetykset vastustamattomasti tililleen. Sarjan kruunasi Enkelitukan nenän edestä viety pronssi jatkoajan hallitulla jalkakoneella etunurkkaan. Finaalin puolella Ahti rymisteli voiton Vesasta. Kämpän lattia vuorattiin patjoilla ja jokaiselle löytyi kohtalainen leposija ilman mainittavaa lusikointia. En ota kantaa siihen, kuinka moni paikallaolijoista jäi kuitenkin kaipaamaan seurakaverin miehistä syliä yön pimeinä tunteina.

Seuraavana päivänä oli vuorossa toisenlainen spjalluralli, kun Mylläri saapui täsmälliseen tapaansa hakemaan pelaajat autonsa kyytiin. Ajomatka Turkuun sujui rauhallisissa merkeissä ja pian saapumisen jälkeen alkusarjat olivat valmiit alkamaan. Molemmissa alkusarjoissa oli rajan seudussa tiukkaa, mutta suurilta yllätyksiltä vältyttiin. Santala väänsi uransa parhaan alkusarjan ollen B-lohkon viides sarjalla 9-3-3. Toisessa lohkossa Kantolan peli nikotteli kuluneen kauden tapaisesti ja divari kutsui.

Spjalerancen pojista A-lohkossa viivan paremmalle puolelle sijoittuivat Temppu(3.), Vesa(4.), Tuho(6.) ja Mylläri(8.) Jannen, Pasin ja Vesa K:n pudotessa divarin puolelle. Myllärin putoaminen oli huomattavan lähellä, kun sijalla 9. ahdisteleva Herkku oli vain kahden pisteen päässä. Keskinäisessa ottelussa ei maaleja nähty, joten yksikin Janin ”juoksukebab” olisi voinut tehdä ratkaisevaa hallaa Myllykynkään turnaukselle. B-lohkon puolella Ahti ja Otto ottivat jatkopaikat sijoilta 2. ja 3. Nämä hyvästä ja huonosta puolustuksestaan tunnetut herrat päästivät tällä kertaa sarjassa vähiten maaleja.

Finaalisarjassa Ahti oli ylitse muiden ja vei ykkössijan. Enkelitukka Tuho löysi jatkosarjaan älyttömän vireen ja oli pitkään kiinni jopa finaalisarjan kakkossijassa. Tuho lopulta neljäs. Temppu oli myös hyvällä liekillä liikenteessä ja oli kolmas, Mylläri lunasti vitossijan varmoin ottein. Sen sijaan pleijariviivan lannistavalle puolelle jäivät Otto (10.) ja Vesa(12.)

Tilanne maajoukkuepaikkojen suhteen oli jo tässä vaiheessa riittävän mielenkiintoinen ja kaiken kukkuraksi turnauksessa päätettiin pelata vielä pudotuspelit. Ahti voitti Pelkosen isommitta vaivoitta suoraan neljässä. Santun ja Olli Jannelan välillä nähtiin tiukkoja ja vähämaalisia pelejä ja näkökulmasta riippuen keskinkertaisia pudotuksia. Neljännessä ottelussa avustava spjaletuomari Vesa pudotti aloitukset. Jännittävien vaiheiden jälkeen voittajasta ei kuitenkaan ollut epäselvyyttä Santun vääntäessä kaikki neljä ottelua nimiinsä. 

Temppu sai vastaansa tehojuniori Kevinin. Teemu löi jo otteluvoitot 3-0 tauluun, kun Kevin osoitti olevansa toistaiseksi pieni mutta sitäkin pippurisempi suupala. Kevin aloitti nousunsa vahvasti voittaen kaksi seuraavaa kohtaamista, mutta kuudennessa Teemu löi homman poikki lukemin 5-2. Spjalepari Myllärin ja Tuhon kamppailu oli jo ennakkoon mielenkiintoinen. Ensimmäisen ottelun voitti Mylläri ja seuraavan käänsi vihkoonsa Rautio jatkoajalla. Jatkoaikamaali oli taidokas ja nopea osoitus Raution ylivoimaisesta pelisilmästä ja tekniikasta, kun Enkelipoika runttasi vapaana pomppineen kiekon Myllärin vahdin selän taa. Kolmannessa Mylläri oli parempi maalein 5-2 ja kaksi seuraavaa ja viimeistä ottelua olivat molemmat Myllärin jatkoaikavoittoja. Mikan peruskikka oli myös jatkoajalla murhaavan tarkka ja likimain mahdoton ottaa täysin kiinni. Rautio tyrmistyi sarjan aikana Myllärin sentteripuolustuksesta ja kertoi tämän olleen tärkeä syy Mikan voittoon, muuta kuin täysin onnistunutta sentteriä Mika ei mukisematta imaise.

Välierissä Santun puolustus teki Ahdille ongelmia. Yhden otteluista voitti Ahti lukemin 1-0 ja Santtu vastaavasti voitti yhden samoin lukemin. Toisaalta Ahdilla oli sitäkin vähemmän vaikeuksia puolustaa ja Santun maalisaldo sarjan aikana jäi kolmeen. Sarja Ahdille 4-1 ja Spjalen kolmoisvoitto tässä vaiheessa selviö. Teemun ja Myllärin välieräkamppailu oli tuima ja tasainen. Teemu viskoi väsymättä kapulaa myllynrattaaseen ja sarja eteni aina siihen kuuluisaan seiskan jatkoaikaan saakka. Tässä tilanteessa on harvoin nähty yhtä omintakeista ratkaisua. Myllärin peruskikka upposi totuttuun tapaan Teemun verkkoon ja Mika katsoi pelin olevan sillä selvä. Myllärin kannalta ikävästi häneltä jäi kuitenkin huomaamatta, että kiekko ei jäänyt maaliin. Mikan kädet eivät olleet enää tikkujen tuntumassakaan kun Teemu sujautti kiekon erehtymättömästi maalivahdilla sentterilleen ja runttasi kiekon reppuun. Finaalipaikka Teemulle mitä mielenkiintoisimmalla tavalla. Myllärin sanoin, tuollainen ratkaisu on aina ikimuistoisempi kuin yksi tylsä hävitty finaali Ahtia vastaan. Tämän suhteen finaalissa ei yllätystä nähty, vaan Ahti vei turnausvoiton otteluin 4-1. Teemu oli voitto-ottelussaan kuitenkin reilusti parempi maalein 6-2 osoituksena nuoren miehen kyvyistä laittaa kuka tahansa aika ajoin julmille numeroille.

Ahdin turnausvoitto ei tullut missään spekulaatioissa yllätyksenä, kuten tällä kaudella on tapana ollut. Rankingturnausten teesinä on viime vuodet ollut se, että Ahti satunnaisesti löytäessään pelipaikalle on jo todennäköisesti ansainnut voittopokaalin. Pystejähän Ahdilla on jo siinä määrin, että luulisi jonkinlaista varastointiongelmaa jo olevan. Ratkaisu voisi olla esimerkiksi pokaalirojon kuskaaminen metallinsulattamoon, jolloin metallisulasta voisi valaa Ahti-patsaan sijoitettavaksi Paavo Nurmen jäljennöksen välittömään läheisyyteen Olympiastadionin pulujen iloksi.

Pesän paluumatka sai iloisen yllätyksen, kun seuraavana aamuna tapahtui tuoreesta elokuvatettaritarjonnastakin tuttu ”odottamaton matka” Lapin läänin puolelle. Junan saapuessa Ouluun Otto piti herätyskellon vaivaannuttavaa pirinää täysin toisarvoisena ja pojan raottaessa silmiään juna jo hiljalleen lipui Oulun juna-asemalta poispäin kohti uusia seikkailuja. Ylimääräinen mutka Rovaniemen kautta täydensi Tour Le Finlandin ja monivivahteisen kisareissun.

Maajoukkuepaikkojen suhteen tilanne tämän mylläkän jälkeen on se, mitä jo vähän osattiin ennakkoon haistella: mitään ei ratkennut ja tilanne on erittäin auki. Tilastollisen analytiikan kunniadosentti Stibe on tehnyt vakuuttavaa spekulaatiotyötä. Sijat 7-13 ovat tässä vaiheessa auki ja 1-6 ovat varmistaneet kisapaikkansa. Tässä turnauksessa asetelmiaan selvästi paransivat Tuho ja Kevin, kun Magnusin, Eräjorman, Vesan ja Pesän tilanne tästä hieman hankaloitui. Monien potentiaalisten maajoukkuepelaajien jäädessä pudotuspelien ulkopuolelle vaadittava minimipistemäärä kuitenkin laskee vääjäämättä, Toivosen arvion mukaan 262 pistettä voi jo riittää kisapassiin. Viimeisessä turnauksessa moni kaipaisi kunnon onnistumista ja vielä useampi vähintään hyvää sijoitusta, mikä tekee päätösturnauksesta todellisen trillerin, johon kaikki viivaa hivuttelevat tulevat taatusti valmistautuneena ja hurjalla latauksella. Samassa yhteydessä pelataan joukkue-SM:t, jotka tietysti ovat uunituoreelle seurallemme viikonlopun toinen näytön paikka ja odotettu debyytti. Naantalissa olisi tiedossa sellaista kutkutusta ja legendaa, että se saanee jopa Vesan kumpparit pyörimään jaloissa.

Spjalerancen sijoitukset Turun rankingkisassa:

1. Ahti

2. Temppu

3. Mylläri

6. Tuho

10. Otto

12. Vesa

21. Pasi
22. Janne

24. Vesa K

-Pesä

Pieksämäki - Tervetullutta vaihtelua pöytäjääkiekkoilijan arkeen

Tämän kirjoituksen ensisijainen tarkoitus on spekuloida tiivistyvää taistelua avoimen sarjan osallistumisoikeudesta kauden päättäviin maailmanmestaruuskisoihin Norjassa. Olisi kuitenkin suuri vääryys olla kehumatta erinomaisesti järjestettyä turnausta uudella pelipaikkakunnalla. Pelaajan näkökulmasta kisaan osallistuminen oli miellyttävä kokemus. Bluesin sijasta Pieksämäellä soikin iloiset sävelet: Hyvin läpiviety turnaus, kisapaikalla ollut kahvio palveluineen ja uusia tuttavuuksia. Kaikki yksityiskohdat järjestetty siten, että Pieksämäellä haluaisi pelata uudestaan. Erikseen nostan esiin vielä erillisille pöydille asetetut pelilaudat. Toivottavasti myös uudet pelaajat kiinnostuivat lajista ja tuovat uutta virtaa pöytäjääkiekkoon Suomessa. Iso kiitos Juhalle ja muille tapahtuman mahdollistaneille.

Koska Antti onnistuneesti kuvasi turnausraportissaan pelien lopputuloksista oleelliset asiat, mainittakoon erikseen vain muutamalla sanalla Spjalerancen suorituksesta seurana. Seuran perinteiden velvoittamana, kaksoisvoiton tarjosivat Ahti ja allekirjoittanut. Menestyksen kärkiparin takana täydensivät viisi muuta finaalisarjaan selvinnyttä pelaajaamme. Joukkuetaktiikaksi valittu, ensimmäisellä kierroksella vastakkain, eväsi tällä kertaa Teemun ja Oton mahdollisuudet neljän joukkoon pääsystä. Jo mainittujen lisäksi Vesan vahva suorittaminen finaalisarjassa päättyi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella näyttävän paluun tehneen konkarin käsittelyssä. Pudotuspeleistä ulosjääneet Juho ja Sami lisäsivät joukkueemme panosta siten, että kahdentoista parhaan pelaajan joukossa oli peräti seitsemän Spjalea.

Autokuntamme (Stibe & Sami) matkakertomus olisi itsessään viihdyttävää luettavaa, mutta tarinoita muun muassa Joutsalaiselta Huoltoasema-yökerholta joutuu tiedustelemaan suullisesti osallistuneilta. Myös Oulun karavaanin kanssa tekstiviestitse käyty pöytäjääkiekkovisailu olisi tarkemman esittelyn arvioinen kokemus. Nämä jaarittelut jäävät kuitenkin toiseen kertaan ja on aika siirtyä itse asiaan.

Norjalaisen villapaidan metsästäjät.

Seuraavat pelaajat taistelevat paikasta auringossa. Osalla rusketusta on jo silmämääräisesti havaittavissa. Tämä kirjoitus on yhden henkilön arvaus lopullisesta rankingjärjestyksestä kärjen osalta, eikä se edusta seuramme arvoja tai yleistä mielipidettä. Veikkauksen tukena on hyödynnetty johtavien pöytäjääkiekkoanalyytikkojen (Stibe & Vesa) kanssa laadittuja matemaattisia malleja. Eri skenaariot ovat sikäli olleet mielenkiintoisia, että kaikilla malleilla on päädytty samoihin johtopäätöksiin: Viisi pelaajaa on varmistanut paikkansa kisoihin, rajalla olevilla kaksi sijaa kahdeksan joukkoon riittää, kolmetoista pelaajaa omaa realistisen mahdollisuuden ja Ahti on paras. Mielenkiintoista loppukauden osalta lienee se, kuinka monta lippua on kisoihin jaossa. Toivottavasti Prahassa onnistutaan.

(Pelaajan nykyinen rankingsijoitus ja pisteet suluissa)

1. Ahti (5/255)

Kolme turnausta, kolme kertaa 85 pistettä. Osallistuessaan kauden viimeisiin turnauksiin, tulee voittamaan rankingin ylivoimaisesti. 28-2 on Ahdin sarja kotimaisia pelaajia vastaan kahdessa viimeisimmässä turnauksessa. Ahdin kannalta voisikin toivoa, että joku meistä pystyisi tarjoamaan todellisen haasteen. Kiekkoilevan kansan iloksi Ahti on osallistumassa kauden viimeisiin kisoihin, saadakseen vireen kohdalleen ennen MM-kisoja. Saavuttaa kisalipun World Tour -sijoituksensa perusteella. Tarvitsee huipputason harjoitusvastustajaa ennen kesäkuuta.

2. Teemu (3/286)

Temppu nousi edellisellä kaudella ryminälle huipulle. Nyt hän on siellä jäädäkseen. Tasaista jälkeä koko kauden takonut nuori lahjakkuus on yksi niistä, joiden varaa tulevaisuuden huippumenestyksen voi laskea. On tärkeässä roolissa jo tulevissa kisoissa, jos joukkueen menestystä ajatellaan. Rankingin kakkossijan varmistamiseen riittää yksi palkintopallisijoitus jäljellä olevissa kisoissa. Teemulla on mahdollisuus hankkia kisalippu Prahan kisoista 13.4, mutta onko Tsekin matka prioriteettilista ykkösenä? Teemulla lienee siis eniten kannattajia Turun kisoissa ensi viikonloppuna.

3. Santtu (1/316)

Aloitti kauden vakuuttavasti voittaen Oulussa. Sen jälkeen ei ole tarvinnut kotimaankisoja jännittää. Kahdeskymmenesviides kotimainen rankingturnauksen voittaja on jo maajoukkueen runkokalustoa. Santulla edessä ovat uransa toiset maailmanmestaruuskisat. Nyt taistelee realistisesti pudotuspelipaikasta. Hankkiiko kisalipun maailmanliigasta? Vahva kiinnitys ylimääräiseen kisalippuun jo nyt, mahdollisuus varmistaa se Tsekeissä.

4. Kristian (2/288)

Yhdeksännet peräkkäiset maailmanmestaruuskisat kutsuvat. Käsittämätön suoritus joukkueen nestorilta, jonka pelillinen taso säilyy korkeana harjoittelemattomuudesta huolimatta. Käytännössä varmistanut kisapaikkansa jo nyt, teoriassa yksi kisa kannattaa vielä pelata. On yhä lähellä maailman huipputasoa. Paluu sinne ei mahdotonta, mutta motivaation löytyminen epätodennäköistä. Kauden kruunu kotimaan kilpakentillä on vielä saavuttamatta. Säästelee parasta virettään vuonojen maahan.

5. Mika (7/237)

Tasaisen epätasainen kausi on mahdollistanut vanhan ketun hiipimisen jälleen maajoukkueeseen. Onnistuminen Pieksämäellä toi leiman kisapassiin, kun suorittamisen tasaisuus aikaisemmissa kisoissa on tuonut riittävät pohjapisteet. Pelaa samalla tasolla puolustuksen kautta jo toista vuosikymmentä. On matemaattisten analyysien perusteella viimeinen pelipaikan varmuudella hankkineista. Jäänyt vain kerran kahdeksannen sijan huonommalle puolella kymmenestä viimeisestä rankingkisastaan, jossa pelannut kisat loppuun. Tasaista harmaata on siis luvassa jatkossakin.

6. Magnus (12/222)

Magnuksen kausi on noudattanut yleistä teemaa. Pelillisesti kuitenkin niin varma, ettei joudu jännittämään rystyset valkoisena osallistumistaan kauden päätapahtumaan. Joutunee pelaamaan molemmat jäljellä olevista turnauksista, koska jäi viimeisenä pelaajana ulos pudotuspeleistä edellisessä osakilpailussa. On nousemassa maratonrankingissa kymmenen joukkoon ensi kaudella. Jos Magnuksen kipinä palaa yhä kirkkaana, on lähellä pudotuspelipaikkaa Norjassa.

7. Janne (13/172)

Härnännyt muita pelaajia jättämällä poikkeuksellisesti kaksi kisaa väliin kaudella 2012-2013. Villeimmissä arvauksissa J.O. on pudotettu jopa joukkueen ulkopuolelle. Näin ei kuitenkaan tule käymään, jos jäljellä oleviin kisoihin osallistuu. Tähän arvioon voi hakea vahvistuksen edellisen vuosien rankingtaulukoista. Tilastollinen epäonnistuminen tapahtui jo Pihliksessä. Jannen vahvuutena on se, että on rutiinisuorituksellakin vähintään kerran mitaleilla seuraavissa kisoissa.

8. Jan (4/258)

Dominoi juniorisarjaa, kiusaa kärkeä avoimessa. Edellisellä kaudella varteenotettavaksi finaalisarjapelaajaksi noussut nuorukainen on onnistunut tällä kaudella varsin hyvin. Pihlajanmäellä saavutettu pronssi oli arvokas suoritus avoimen maajoukkuepaikkaa ajatellen. Tälle kaudelle luonteenomaista on ollut epätasaiset alkusarjajaot, mikä koituikin Janin kohtaloksi rautatieverkoston risteysasemalla. Tästä sijoituksesta alkaen taistelu lentolipuista on kuumimmillaan. Vaakakupin Janin suuntaan kallistaa se, että hän tarvitsee enää yhden onnistumisen. Nyt punnitaan nuoren miehen henkinen kantti avoimessa sarjassa ensimmäistä kertaa. Allekirjoittanut uskoo sen riittävän. Norjassa tavoitteet ovat luonnollisesti joka tapauksessa juniorisarjassa. Avoimesta sarjasta hakee arvokasta kokemusta.

9. Vesa (11/234)

Tietää mitä vaaditaan loppukauden osalta. Jos onnistuu jatkamaan viimeisten turnauksien tasolla, saavuttaa tavoitteensa. Pelasi jo edellisessä kisassa selkä seinää vasten ja onnistui. Huomioiden sen ja Moskovan kisojen tulokset, on Vesa nostanut osakkeitaan kilpailussa selkeästi. Teknistä osaamista Vesalla riittää. Joskus häviäminen Vesalle on jopa miellyttävä kokemus, kun monipuolisuus yhdistyy kauniisiin maaleihin. Isoin kysymysmerkki lienee se, ettei Vesa ole vastaavassa tilanteessa aikaisemmin ollut ja kisoihin pääseminen merkitsee todella paljon.

10. Otto (9/237)

Puristi 2011 kotikisoihin viimeisenä pelaajana, onnistumalla kauden päätöskisassa. Paistimestarin valikoimissa on siis kokemusta vastaavasta tilanteesta. Pohjapisteet niin tasaiset, ettei tarvitse kuin jatkaa omalla tasollaan ja kisalippu on lähellä. Huonoin suoritus tähän mennessä 27 pistettä, siihen lienee tulossa roima korotus jo seuraavassa kisassa. Tarvitsee tasaisen suorituksen finaalisarjoissa, koska ei ole toistaiseksi urallaan ollut neljän joukossa rankingturnauksessa ja taso loppukauden kisoissa on kotimaan mittapuussa korkealla. Oton ei tarvitse onnistua kuin kerran ja paikka on todennäköinen.Kolme kertaa kahdeksas on osoitus tasaisuudesta. Siitä on kuitenkin vielä pakko parantaa.

11. Juha (6/238)

Motivaatiotaso on arvoitus, eikä suorituskaan ole ollut riittävän hyvää. Asennepelaajana voi parhaimmillaan saavuttaa mitä tahansa. Pelillisesti elää siirtymäkautta, mutta omien poikien vanhentuessa harjoitusvastus kotona nousee niin korkeaksi, että nousee takaisin saavuttamalleen tasolleen. Tällä kaudella energiaa omiin pelisuorituksiin ei ole riittänyt tarpeeksi. Pudotuspeleissä voi voittaa kenet tahansa ollessaan sopivassa mielentilassa (pl. Ahti), joten mahdollisuus korkeampiin sijoihin on yhä olemassa. Onnistumisia vaaditaan kuitenkin kaksi kertaa, eikä se ole helppoa.

12. Kevin (8/237)

Ollut kaksi kertaa neljäs tällä kaudella. Se ei valitettavasti vielä riitä, kun muista kisoista saadut pisteet ovat liian matalat. Pisteiden valossa täysi mahdollisuus kisoihin, ja jos siinä onnistuu, on se suomen maajoukkueen etu pitkässä juoksussa. Kevin on yksi niistä, jonka varaan tulevaisuutta on hyvä rakentaa. Periksiantamattomasta asenteesta on monella opittavaa. Joka tapauksessa Norjassa Kevinin silmissä lienee juniorisarjassa menestyminen. Pääsee kahden vuoden päästä kisoihin heittämällä. Paljon ratkeaa jo Turussa.

13. Juho (10/235)

Oli toimittajan suosikki kisahevosta valittaessa ennen Pieksämäkeä. Kevinin, Vesan ja Oton pudotuspelipaikat käänsivät asetelman. Toivottavasti sisuuntuu tästä kirjoituksesta ja osoittaa tämän analyysin turhaksi humputukseksi. Vuonolla virsien soittaminen ei tunnu samalta ilman Juhoa. Kisoihin pääseminen vaatii kaksi sijoitusta kahdeksan joukossa, arviolta kaksi viidettä sijaa riittää. Ongelmana on ollut tasainen alisuorittaminen. Turussa välieriin ja muut saavat mietittävää, niin tasaisen epätasainen kausi on ollut.

Loppusanat

Koska kaikki eivät voi jäljellä olevissa kisoissa onnistua, niiden pelaajien osakkeet nousevat, joilla on vielä varaa epäonnistua. Jari ei uskonut Pieksämäen jälkeen mahdollisuuksiinsa, joten mustaksi hevoseksi en häntä nostanut. Muilla pelaajilla mahdollisuudet lienevät lähinnä teoreettiset. Kauden päätöskilpailu on tunnetusti kovatasoinen, kun joukkuekisat keräävät paikalle vähemmän kaudella pelanneita entisiä suuruuksia. Huhujen mukaan paikalle saapuu mielenkiintoisia pelaajia. Seuraavan viikonlopun panokset ovat siis todella korkeat. Sen jälkeen tärinät voidaan suunnata kohti oluen juojien luvattua maata, sillä Prahassa pelataan jo huhtikuun toisena viikonloppuna.

Ennustus: Sijaan 10 vaaditaan 270 pisteettä.

- MM -